sunnuntai 17. elokuuta 2014

Asiakaspalvelu kunniaan

Oli ihan pakko tulla tännekkin hehkuttamaan, mitä meille on käynyt! Toisille asia ei ehkä olisi näin suuri, mutta itse ensikertalaisena olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen ja hämmästynyt millaista asiakaspalvelua me saatiinkaan! (:

Me ostettiin siis neitille jouluna 2013 TrippTrapp ja siihen se pöytä playtray.
Se on hirveen kätsy kun siinä on korkeet laijat ja vedet ja ruuat pysyy siellä niinkon oon varmaan jo monesti kertonukkin vanhoissa postauksissa No me käytettiin sitä kokoaika ja sormiruokailut suju siinä tosi näppärästi kunnes vuoden alussa kun Nelli oli siinä syömässä se napsahti POIKKI... ja se pöytä tumahti Nellin jaloille. Yritettiin sitä liimata mutta suotta, se oli sellasta muovia että eihän se miteskään kestänyt. Sit luovutettiin! Meillä on lasipöydät niin ihan hyvin ruokailut sujui siinäkin eikä tarttennu peljätä milloin se pöytä taas romahtaa. Josta tuli mieleene ttä se kuka sanoo että lasipöydät ei oo hyviä lapsiperheessä, niin haluisin kommentteja kuinka te pyyhitte vähän kuivahtaneet ruuan jämät yms puurot puupöydästä? Musta on vaan hirmu kätevää kastella pöytä ja pyyhkiä reippaasti miettimättä että apua mitä mun pöydän pinnalle nyt tapahtuu? Lähteekö maalit? Lohkeileeko se? 

No kuiteskin asiasta poikkeamatta se on virunut tuolla nurkassa käyttämättömänä piitkään aikaan oottamassa roskiin vientiä tai sitä että joku keksii siihen hirmu hyvän patentin joka KESTÄÄ. Jopa minun iskä sano ostavaa uuden, mutta jäin miettimään onko se hintansa väärti jos sekin hajoaa noin? SItten ollaan tuhlattu jo n. 120 e vaan PÖYTÄÄN.

Mutta törmäsinkin eilen sattumalta eräässä Facebookin ryhmässä keskusteluun jossa naishenkilö esitteli ja kehui kyseistä pöytää. Päätin mielenkiinnosta kysyä, että onko kaikki samaa materiaalia. Näitähän saa siis punaisena, mustana ja valkoisena sekä läpinäkyvänä joka oli tää meidän versio. Keskustelussa selvisi että kaikki on samaa materiaalia ja käy myös vanhempaan tuoliin, joskin siitä oli montaa mieltä kuinka se siihen istuu. Minä en sen koomin keskusteluun osallistunut kuhan huikkasin lopuksi että kysyin vain koska mietin onko kaikki yhtä kestäviä kuin tämä meidän KATKENNUT, johon tämä mukava henkilö vastasi että kannattaa tehdä tuotteesta reklamaatio. reklamaatio? NO ei ollu tulut mieleenkään!

Minähän otin vinkistä vaarin ja näpytin sähköpostia jossa kerroin kuinka tämä on käynyt ja että se on virunut van tyhjänpanttina tuolla ja kuinka harmillista tämä on. Kerroin myös että tuote on ostettu viimevuoden joulukuussa, jonka jälkeen ajattelin että tää on menetetty peli. Kuka niin vanhoja alkaisi edes korvaamaan mitenkään ja kun sitä ei ole heti reklamoitu. Mutta kas kummaa vastaukseksi sain että tottakai he korvaavat tämän, että kyllä niiden täytyy kestää ja lopussa kysyivät osoitetta ja kertoivat lähettävänsä UUDEN. Mitä ihmettä! Kuinka mukavaa (: Oon niin iloinen että törmäsin tähän keskusteluun sattumalta, ja oon iloinen ymmärtävästä asiakaspalvelusta jajaja suosittelen kyllä PLAYTRAYtä kaikille jotka sitä miettii! Nyt innolla jäädään oottelemaan milloin meidän uus pöytä tulee!

HUIPPUA (:

torstai 14. elokuuta 2014

SANO K-E-S-Ä! - "hhhö?"


Vapaitten kunniaks päätettiin koko konkkaronkka pistää auto lujille ja lähtä kohti mökkitietä! Muuta ajateltavaa ja hyvää ruokaa sekä seuraa. Mikäs sen parempaa (:




Oli kyllä pakko laittaa alkuun meidän kesan ihanuus! Tuo hame on niin vieny miun sydämen! ^^ Ja tietysti sen pitäjä (:


Ja tämä muumi pyyhe hupulla, siitä on tullut suuri lemppari (:


Mutta tosiaan lähdettiin meiän himppusen MATALALLA autolla mökille.. siis sillä ei pääse ees pitäjän tokmannin parkkiin kun kynnys on liikaa helmoille.. niin mökkitie! TErve ja jännitys.. Ei se pohja ihan selvinnahoin selvinny mutta vielä se kuiteskin kulkkee! (:

Mökillä oli myös papan ja mummon ja tietty isin ja kummin (jakaimanserkunliipalaapa) koira Julius! Niistä on tullu Nellin kanssa yllättävän hyvät kamuset.. sitä ei ois alkumetreiltä ehkä uskonu (:


Löytyi myös ANKKA. ja pihamaalla oli niin paöjon seurattavaa että huhhu! 


Tässä meillä on meiän uimakapistus ja vielä hymyilyttää (:


YYH! Märkääsammalta! Haha  tää on joteski ihan lemppari (:


Meiän neiti lähenee 1 veetä ja kyllä se jo kävelee tukiapitkin ja vähän ilmankin. Osaa osottaa mieltää ja uusin juttu on opittu APINAluontoohjelmasta. Siis nenän nyrpistys apina ilme! JEEH.


Vähän itse koitan kyllä ..


Teretulemast! Tästä piti tulla kutsuihin kuva mutta en enää tiedäkkään onko NIIIN kiva sitten kuiteskaan (;


HUPS. uikkarin vaihto ja uimaan..


...eiku?!


Molskispolskis ja niin se tyttökin heittitalviturkin ennen äitiä, eih en ole uinut. KAKS kertaa jänistäny kylläkin :D Ilta oli mukava. Hyvää ruokaa, tyyni ranta ja ajatustenpurkua! Mitä sitä muuta voiskaan toivoa (:



Jonkun uuden alku?

Hiljaa, hiljaa hiipii. 
Aamuun kulta siipi.
Odottaa hetkeä "oikeaa"
Miten se muka muista poikkeaa? 
Sydän lyö, lyö, lyö
Tuleeko vielä seuraava yö.
Keho on loppu vaikka mieli jaksaisi.
Surra ei saa vaikka se mitä maksaisi.
Niin loppui syke elämän
On aika huoletta levätä.
Pilven reunalta rakkaita seurata
kanssa muiden enkelten.

Rakas mummo nukkui pois viime viikolla ja sydämeen jäi niin tyhjä aukko , että sitä ei varmaan mikään enään koskaan täytä. Viikkoon on mahtunut iloa ja surua, kyyneleitä ja nenäliinoja. Suru on suuri ja vielä sitä ei kokonaisuudessaan edes ole käsitellyt. Siihen menee varmasti viikkoja kuukausia tai vuosia? En osaa sanoa. En oikeastaan muutamaan päivään osannut sanoa oikein mitään, pohdin vaan miten muut pärjää ja suljin suruni pois, niimpä päätin viettää viikon perheen kanssa ja hain surulomaa joka on tehnyt kyllä oikein hyvää! Välillä tulee hetkiä, muistoja mummosta (: Ne on hyviä juttuja, mutta niistä tulee silti ilon ja surun kyyneleitä. Ei ole enää mummoa, Nellillä ei ole enää suurmummoa. Tai on mummo on pilvenreunalla meitä seuraamassa enkelinä, uskon siihen (: Vielä tulee paljon hetkiä, joista täytyy vaa selvitä..vaikka ikävä on kuinka suuri <3

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kesän meininkejä!

Kesäkesäkesäkesä on täällä taas! Helteitä pukkaa ja mittarit näyttää 30. I like!

Kaikessa on kuiteskin se nurjapuoli. Töissä ei oo helteillä mukavaa, autossa ei tosiaan oo sitä ilmastointii töissä ja kotonakin on 28 sisällä. Mut ei me valiteta kun kohta tulee taas kylymä talvi. Hyrrr


Mutta mitä meille kuuluu? 


Arki pyörii tällä hetkellä kodin, hoidon ja työn välillä. Aina kun mulla on aamu vuoro Nelli on hoidossa ja kun on iltaa niin Nelli on joko isin kanssa kotona tai viettämässä kesäpäivää mummolassa. Homma toimii vallan mainiosti näin, mikälisikäli ei oteta huomiion että en oo aivan tyytyväinen Neppanan hoitoon. Se tulee aina sieltä vaatteet tosi sotkusena, kukaan ei tiedä mitä on tapahtunut jos jossain on ruhje tai jotain on hävinnyt ja kaiken huippu meidän RATTAAT. Ne on remontissa eikä ole tietoa millon saadaan takasin. Sieltä oli katkennut jokin poikittainen vakain hoidossa. Niin sekin lysti sitten maksaa meille 70 e! Murr..

Onneksi tähän tulee muutos elokuussa ja sain Neppanan hoitoon perhepäivähoitajalle. Ihanaa saan mielenrauhan ja tiedän että sille ei siellä käy mitään ja se on todella hyvissä käsissä! Käytiin tutustumassa torstaina sinne ja Nelli oli heti kuin kotonaan, se ei ujostele tai vierasta. Huippua! (:


Meillä on myös ollu tässä nimpparijuhlintaa sun muuta mm Nelli 10 kk! (: J sai nimpparilahjaksi kauan odotetun GRILLIN ja nyt me ei muuta syödäkkään kuin grillattua ruokaa ja on se vaan hyvää! Ostin myös vohveliraudan joka oli niiiiiin väärä siirto. Vohveleita tehdään nyt harvase päivä ja eihän siinä tuu muuta kun puotetut kilot takasin , hah .


10kk teemaan tottakai kuului, että Nellistä tuli iso tyttö mitoin 11750g ja 76 cm! Ja silloinhan on myös kaukalo ihan out. Tässä Nelli on hoitoon lähdössä meiän kakkos istuimessa ja omaan autoon me hankittiin Nellin nimppareiksi Cybex Pallas 2-fix suosittelen kaikille ketkä palkki istuinta vaan harkitsee! Niin näppärä ja Nellikin tottui siihen tosi nopsaa! Jo toisella kerralla se oli sinut sen palkin kanssa (:


"Minä itse" on nyt in kun ollaan tultu tähän ikään. Eli ruuat ja juomat täytyy saada syödä itse. Hauskaa tässä on tää sotkeminen :D Äskenkin maidot piti juua sängyssä itse PYÖRIEN ja kokoo eukko oli ihan maidossa (: Hassu.


Kun ei olla töissä tai hoidossa me ollaan vaan nautittu yhessä olosta ja kesästä sekä tietty jädestä (; ! Siksipä täälläkin on ollut hiljaista mutta varmasti pikkuhiljaa alkaa tulla taa useammin ja useammin juttua! 

palaamisiin! Ja toivotan kaikille hyviä kesäpäiviä! (:

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Tuhon oma

"Otin kotivakuutuksen, jos vaikka Nelli jotain joskus hajottaa"



Enhän minä sitä sillon pienenpienestä kääreestä voinu uskoa, että se pieni viaton nyytti vois joskus jotain hajottaakkin.
Tänään se kuiteskin tapahtui ! En laittanut Nelliä vielä viiden aikaa yöunille niiko se ite olis halunnut niin tadaa ! Niin kuin silmä välttää niin jo lentää lautaset ja aterimet.. :/ Nyt ollaan sitte lautasia köyhempiä, mutta "vahinkohan" tuo varmaan oli... varmaan !




Olen kuitenkin onnellinen siitä, että selvittiin melkeen 10kk ennenkuin paikat on alkanut hajoamaan (: Minun onneksi pöydät on lasia niin niihin ei tuu hampaan jälkiä ja vielä ainakaan nelli ei ole keksinyt muuta purra kuin kenkiä ja pöytää.. saas nähdä mitä päivät tuo muuta tullessaan! (:




Nyt luovutan ja vien tytön nukkumaan ja itse rentoudun hetkeks ennen kuin J tulee piristämään iltaani! (:

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Pahan käsi


Onni tuo maailman vaikein asia. Sitä kiertää niinku kasia. Sitä tyhjentää niinku lasia. Ja suurimmaks osaks se on pandoran rasias. Se on siellä, visusti piilos. Se, et oon saanu kokee onnee nii, kiitos. Kyl mä tyydyn jo tähän, mut voisin silti ottaa sitä lisää ees vähän..
-juju-



Kaiken jo läpi käyneitten asioitten jälkeen aattelin, että kesä tulee ja kaikki on oikeesti hyvin. Mulla on rakastava perhe, ihanat läheiset sukulaiset ja ystävät tietty ne kissankaimankoirangekontututkin mutta että oon onnellinen kaikesta siitä ja asiat oli kerrankin pysyä tasapainossa, eikä enempää mitään "paskaryöppyjä" ollu tietoisesti tulossa. 

Toisen onni ei ole itseltä pois. Mutta onko oma onni toisilta pois? 

Antti Railion kappaleessa Kaiken muun saa viedä se kertoo aika koskettavasti ja hyvin sanoin siitä mikä nyt painaa minun harteita ja monen muun läheisen.. 

ne sanat menee näin:



Se tulee eteiseen kun ketään ei näy
 Se hiipii luvatta ja taloksi käy
 Sen ainoo ajatus on tuhota tää
 Se repii perustukset pimeä jää
 En pysty puolestasi hengittämään
 En pysty kipuasi lievittämään
 Mä rukoilen et mulla sanoja ois
 Ja mut sun sijastaisi otettais pois
 Ei tätä kohtaloa paeta voi
 Se tuhoo kaiken minkä rakkaus loi
 Mä tahdon piiloutua ettei se nää
 Mut suru mestari on löytämään
 Ei et vielä mennä saa
 On kesken liikaa
 Kaiken muun saa viedä
 Kaiken muun saa viedä
 Eikö rakkaus korjaakaan
 Kun kynnet tarttuu kauneimpaan
 Kauneimpaan
 Jos katsois särkymistäs kauempaa
 Se ehkä vähemmän sua satuttaa
 Mä teenkö oikein jos sun lähellä oon
 Tyhjästä annettavaa mitään ei oo
 Mä en voi pahan kättä pysäyttää
 Mä käskin lähteämään, mut silti se jää
 Ei tältä jyrkänteeltä hypätä saa
 Se kaiken katsomaan pakottaa
 Ei et vielä mennä saa
 On kesken liikaa
 Kaiken muun saa viedä
 Kaiken muun saa viedä
 Eikö rakkaus korjaakaan
 Kun kynnet tarttuu kauneimpaan
 Kauneimpaan
 Ei et vielä mennä saa
 On kesken liikaa
 Kaiken muun saa viedä
 Kaiken muun saa viedä
 Eikö rakkaus korjaakaan
 Kun kynnet tarttuu kauneimpaan
 Kauneimpaan
 Kaiken muun saa viedä


Meillä on suuri suku, joten sinne on vuosien varrella mahtunut kaikenlaista surua ja sairautta. Isopappa taistelee keuhkosyövän kanssa, joka on levinnyt päähän. Isomummo on selvinnyt aivohalvauksesta joka vei toisen puolen ja puhekyvyn, nyt uutena tuttavuutena on sitten muistisairaus. Toinen isomummo sairastaa alzheimeria joka on siinä vaiheessa että ei tunne minua enää. Puoltoista vuotta sitten sain kuulla että papalla on syöpä, josta hän sai terveet paperit äskettäin. Siinä samassa mummo joutui sairaalaan ja ne löyti siltä siellä sitten syövän.. 

En voi väittää ettenkö pelkäisi miten tässä käy. Joka kerta kun äitee soittaa kesken työpäivän mietin uskallanko vastata. Olen pienestä asti ollu mummon kanssa hyvää pataa. Kuka ei ois mummonsa kanssa? Pääsin sinne perhepäivähoitoon joten tosiaan oon lymynny pienen ikäni mummolassa. Tää tuli järkytyksenä kaikille. Mutta jos kaikki vaan itkee mitä se auttaa? Joten jälleen kerran koitan olla se "vahvin" ja luoda sitä positiivisuutta. 

Käytiin kattomassa mummoa kun se pääs kotiin. En osannu sanoa mitään, enkä halunnu muistuttaa koko asiasta. Puhuin vaan silloin siitä jos mummo alotti. Koitin olla itkemättä, mutta onhan se surullista nähdä oma mummo sellasessa kunnossa ja kun tiedän että se on ihan surun murtama. Niikun tuossa Antin kappaleessakin on teenkö oikein jos käyn kattomassa vai en käy? Voisin kuvitella että ite miettisin siinä kohalla varmaan sitä että en näkisi enää läheisiä, että onko tää viimenen kerta? Mutta toisaalta se ikäväkin hajottas. Ja kun oon hirveen huono lohduttamaan tai surkuttelmaan asioita. Ehkä tuo työkin ja ammatti on tehnyt sellassen "kuoren" tälläsiin asioihin, että en vaan itke ja surkuttele vaan odotan mitä leikkaus tuo ja mitä jatko tuo tullessaan sittenhän vasta on viisaampia.

Siitä oon varma että vielä en oo valmis heittämään hyvästejä kellekkään ja kyllä tästäkin selvitään! 

Ugh, olenpuhunut : (


.

Mä joka päivä töitä teeeeen!

Niinhän se aika koitti kun kello soi 5:55 töissä piti olla 6.30. Oikeestaa sillä kellolla ei ollu mitään väliä, koska Nelli se päätti alkaa jänskättämään päiväkotiin lähtöä kello VIISI! Ja muahan ei ois siis yhtään väsyttänyt...


Siitäkin on jo kaks viikkoa kun heräsin ensimmäiseen työvuoroon vuoden tauon jälkeen. Jännittikö? No vähän. Mutta eniten olin stressannut kaikkea sitä päiväkoti+työ+koti yhtälöä kuinka kaikki käy sitten rullaamaan ja miten jaksan. Pari päivää ennen töitten alkua musta tuntu että en oikee jaksanu keskittyä mihkään ja jos joku selitti jotain juttua niin en malttanut kuunnella tai töksäytin jotain lyhyttä ja annoin asian olla. Niin paljon mua stressas! 

Nyt se on onneks ohi. Ja Ekan viikon J vei Nellin hoitoonkin niin ei tarttennu kyynelehtiä pienen neitin pois vientiä tai murehtia koko päivää miten se pärjää. Mietin ennemmin miten ite pärjään! Mutta työt on menny oikein mukavasti(: Välillä on viikonloput vapaat ja välillä viikolla niinkon nyt tää maanantai ja tiistai. Vapaapäivistäkin osaa taas nauttia kunnolla kun käy töissä ahertamassa!



Ainut miinus mikä meiän rutiineihin on nyt pompahtanut on se että Nelli on kuin nakutettu viieltä ylhäällä oli se sitten arki tai pyhä! Se ei käy nukkumaan ennenkuin on saanut aamupalaa ja vähän leikkiny. Toisaalta asiaan voi vaikuttaa myös se että päiväkoti päivinä se myös simahtaa illasta viien aikaan yöunille, että eihän sitä kukaan jaksa kaiken päivää maata :D


Toisaalta on hyvä että Nelli herää niihin aikoihin, koska kerkee itekkin heräämään kunnolla ja mennään aina päiväkotiin rattailla niin tulee samalla aamu reippailtua. Matkaa meiltä sinne ei oo hirveesti varmaan 3 minuutissa ollaan perillä, jos oikein vauhilla kävelee (: Me aina aamusin höpistää ja kävellään rauhakseltaan kun ei oo kiire. Ite aina sen jälkeen pakkaan omat kamat ja oon töissä jo ennen seittemää hyvin.


Työ vaatii auton. Näin mulle on aina sanottu. Niimpä pistän aina viikolla oman isin pyöräily hommiin ja lainaan siltä autoa. Nyt kuiteskin viikonloppuna autoa ei ollu mahollisuutta saaha, joten pääsin viikonlopun viettoon meiän oman bemmaarion kanssa kun mihin J ja Nelli kotona ois autoa tarttennu (; Voin sanoa että aika herkkua ajaa kuumilla keleillä ilmastoidulla autolla, kun on tottunu että ei autossa oo kompuraa ja hiissaa aina ikkunat kii ja auki kun ajaa paikasta toiseen !:D Elämän pienet ilot.. auto !




Tämä vapaa on koostunut tyttöjen jutuista ja herkuista, koska sade pilas meiän ulos meno suunnitelmat : / Nyt kuiteskin Nelli nukkuu jo ja minä lähen väsäämään terveelliseks iltapalaks lettuja! :D

Kuulumisiin!